 |
| Kuva: Into |
Huorasatu on Laura Gustafssonin esikoisromaani, joka humahti suoraan paitsi Hesarin esikoiskisan listalle myös Finlandia-listalle. Tavallaan ymmärrän miksi. Gustafsson nimittäin kirjoittaa rajusti ja rajuista asioista. Sellainenkin kirja pitää löytyä jokaiselta palkintolistalta ja kyllä tämä paikkansa rivissä lunastaa siinä missä moni muukin.
Huorasatu on rakkauden jumalatarten kasvutarina; aikuisuutta etsivät vahingossa Suomeen päätynyt Afrodite sekä huorat Milla ja Kalla. Pitää vain voittaa itsekeskeisyys, epäitsenäisyys, laumasieluisuus, itsekkyys, syyllisyys, kuolema ja pari muuta ikävää ihmisyydelle ominaista piirrettä. Sitten kun siitä on selvitty, voi lakata olemasta oman elämänsä uhri. Jos hyvä tuuri käy, ei tarvitse olla sankarikaan. Kirjailijatar korjaa kasvun hedelmät.
Mitähän tarinasta voisi sanoa? Aristoteles näyttäytyy ikävässä valossa, Ares osoittautuu aika lapselliseksi (ööö... mitä muuta voisi sodan jumalalta odottaakaan?) eikä viisauden jumalattarella näytä olevan mitään roolia...
Tämä oli minulle siitä harvinainen lukukokemus, että koin kirjan enemmän tekstin kuin tarinan kautta. Tarina onkin, anteeksi vain, koukeroinen ja sekava remix, josta ei järisyttävää iloa ainakaan meikäläiselle irronnut. Jotenkin luulen, että Gustafssonilta olisi lähtenyt ihan soolonakin aika hulppeaa absurdia tekstiä, ilman tätä mytologiatrippiä Afroditen ja muiden ihmisten kuvikseen luomien jumalaisten olentojen sekoittamista asiaan. Sitä paitsi luin muutama vuosi takaperin (brittiläisen?) romaanin, jossa Olympoksen väki asusti nykyajassa, eikä sen kaiku ollut ainakaan minusta mitenkään mieluinen lisä tälle kirjalle.
Mutta. Kerrankin voi sanoa, että ei haittaa vaikka tarina tempoili ja möyri ihan happopöllyissä. Ei se mitään. Huorasatua oli silti mukava lukea (ainakin ensimmäiset 150 sivua), sillä kirjoitustyyli kolahti. Teksti on iloittelevaa ja agressiivista yhtä aikaa, hilpeästi kohtuutonta ja todella sujuvaa. Itse asiassa hämmästyttävän sujuvaa. Paikoin ajattelin, että tämähän on kuin elokuvaa lukisi. Duh. Dramaturgiaahan Gustafsson opiskelee.
Lukunäytettä on vaikea valita, sillä teksti luisuilee tyylilajista toiseen kuin liukastettuna. Otetaanpa tällainen:
Afrodite lupaa tulla pelastamaan tilanteen välittömästi.
"Voi voi, on se kuollut", hän toteaa saavuttuaan.
"Se oli kyllä vahinko."
"No ei sentään kovin kummoinen vahinko." Afrodite mutristaa suutaan: Julian ei ollut mikään komea mies. "En kyllä keksi tähän kuin yhden ratkaisun", hän sanoo ja kaivaa käsilaukustaan luusahan. (s. 54)Joku saattaa kokea Gustafssonin paikoin teinimäiseksi yltyvän huumorin rasittavan pikkunokkelaksi, mutta minä tykkäsin siitä tässä. Naivistista mutta energistä revittelyä, jota oli hauska lukea; nautiskelin kakaramaisesti Gustafssonin terävistä havainnoista ja intertekstuaalisuudesta. Mm. Sofi Oksanen ja Lostin Kate Austen vilahtavat. Kun nyt vielä keksisin kuka on se Pimp&Pimp-pomo...
Kaksi heikkoutta Huorasadulla minusta on. Yksi, äärimmäisyys. Olen tätä nykyä vähän tympääntynyt äärikaikkeen. Ääri-mihin-tahansa. Kaunokirjallisessa muodossa raivokas maailmanparannusagenda vielä menettelee... juuri ja juuri.
Mutta minusta pikkulasten pitäminen seksiorjina yksinkertaisesti ei kuulu samaan kategoriaan kuin lihan syöminen. Kärttyisä ämmä kun olen, kysyn: oliko ihan pakko agitoida molempia vastaan samassa tekstissä? Mahdollisesti pitää olla feministivegaani eikä pelkästään ihminen voidakseen täysillä samaistua Gustafssonin viestiin. Tai sitten missasin jonkin hienouden ja käsitin viestin väärin.
Toiseksi, Huorasatu on liian pitkä. Tämän tyylilajin kirja (pyörryttävän täynnä hahmoja, liikettä, raivoa, vitsejä, naurua, väkivaltaa) olisi enemmän edukseen hieman lyhyempänä. Loppupuolella on jo aika ylensyönyt olo, ähky suorastaan. Silti en suosittele joulupäivällisen korvaamista Huorasadulla; ei taida olla ihan joulukirja kumminkaan. Ei ainakaan jos joulusi on perinteisempää sorttia!
Noin yleisesti ottaen lukemisen arvoinen kirja. Raikas, tuoksussa verta ja meren vaahtoa.
Laura Gustafsson (2011). Huorasatu. Into. ISBN 978-952-264-063-5.
Arvioita:
Janna Kantola Hesarissa
Merja Leppälahti Kiiltomadossa
Noora Vaarala Aamulehdessä
Ja vielä bonuksena blogeista: Mari A.:n ja Erjan jutut.
Kiinnostava ja luotaan työntävä nimi paiskattu kirjalle. Kiintoisa juttu sinulla :)
VastaaPoistaMinua tämä on välillä kiinnostanut sitten taas ei ;) Nyt on se ei-vaihe menossa, saa nähdä miten vuoden alussa sitten :)
VastaaPoistaMusta tämä oli myös hieman ristiriitainen. Samalla tavalla kuin kirjailija itsekin, siis julkisuudessa.
VastaaPoistaOlen huomannut viime aikoina, että aika moni kirjailija (esim. euroopaalaiset) ovat myös käsikirjoittajia - lieneekö tämä uusi vaatimus kirjailijalle, ja lennokkaille dialogeille, joiden varaan moni kirjoista nykyisin tuntuu rakentuvan.
Itse kirjasta, pidin siitä ja sen sillisalaatista. Musta siinä ei ollut mitään liikaa, vaikka olisi helposti voinut olla.
Ainoa, että meinasi olla hieman luotaantyöntävä tuo kirjan nimi.
Pistämättömästi sanottu tuo "hilpeästi kohtuuton", semmoinenhan tämä just oli.
VastaaPoistaMinua tämä kirja sekä kiehtoo että kyllästyttää. Minulla on tietynlainen heikkous nuoriin vihaisiin naisiin, mutta toinen puoli minussa ajattelee tällaisten kohauttavien nuorten itsenäisten naisten ajan olevan ohi. Siis siinä mielessä, että vapauttavalle kohahduttavuudelle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Se on päinvastoin puuduttavaa ja saattaa jopa turmella nuorten julkkisnaisten mainetta. En oikein osaa selittää tätä asiaa, mutta toivottavasti jokui ymmärsi pointin.
VastaaPoistaPS: Minusta tuo nimi Huorasatu on hieno. Ainakin jollain tavalla. Hieman siinäkin on sellaista shokeerausyrityksen makua, mutta kyllä minä siitä silti pidän.
Jokke, kiitos =) Nimi voi tuntua luotaantyöntävältä, mutta ehkä se onkin jonkinlainen varoitussignaali; jos nimi tuottaa tuskaa, kirja ei ehkä sovi.
VastaaPoistaKun palautan tämän, pitääkin lainata samoilla tuskilla Despentesin Pane mua ja Sahlbergin Yhdyntä. Hih, melkein kuin jokin uusi haaste! "Lue kirjoja, joita tekee mieli pyytää kirjastossa kuiskaten". :P
Susa, tämän kanssa voi huoletta sanoa, että kokeile =) Jos 20 sivun jälkeen tuntuu että ei... hylkää hyvillä mielin! Mutta oikeanlaisella fiiliksellä saataisit nauttiakin tämän estottomuudesta.
Mari A., en ole ollenkaan seurannut Gustafssonia julkisuudessa (julkkissokeuteni on lääketieteellisesti diagnosoitu kroonistuneeksi ja parantumattomaksi), mitä nyt sinun juttusi jälkeen kävin yhden jutun verran hänen blogiaan lukemassa, joten siinä mielessä ei ollut ennakkokäsityksiä.
Vaikka en ihan täysosumana tätä pitänyt, kaikkiaan oli positiivinen lukukokemus.
Erja, jep! Ylilyönti voi joskus mennä juuri sopivasti liian pitkälle =)
Anki, kiinnostavaa että sanot noin; mietin Huorasatua lukiessani, että olisinkohan mahtanut pitää tästä yhtä paljon nuorempana =)
Omat syyni olivat vähän erilaisia (luulen, että otin itseni nuorena liian vakavasti nauraakseni naisten hölmöydelle), mutta ymmärrän täysin pointtisi. En ole varma, onko tarve nuorille vihaisille naisille ja kohautuksille vielä loppunut - ehkä se on ikuinen, painopiste vain vaihtuu? - mutta totta toinen puoli, tällä Patriarkaatin nujertamisen asialla kohauttelu alkaa välillä puuduttaa.
Aavistuksen ott: Kun me täällä Suomessa olemme kumminkin yleisesti ottaen suht' koulutettua väkeä, ja toistaiseksi asumme jonkinlaisessa hyvinvointivaltiossakin, jossa lapsen saaminen ei automaattisesti tee ihmisestä elättäjän nöyrää orjaa, emmeköhän me naiset voi sen verran ottaa vastuuta valinnoistamme, että korkokengistä ja karvojen ajeluista on turha syytellä ketään muuta kuin itseään. Ei ole Patriarkaatin vika jos kiskon piikkikorkoja töppösäärieni jatkeeksi. Luulisin.
Hmm.. ehkä tuo ei ollutkaan ott. Mahdollisesti Gustafsson tarkoitti osittain herätellä juuri naisia miettimään missä määrin me itse sorramme itseämme? :D Lenkkareissa sisäisille barrikadeille?
(Nuorissa) vihaisissa ihmisissä on sellainen taipumus, että vedetään vähän leveällä pensselillä, eikä Huorasatu ole poikkeus. Silti henkilökohtaisesti pidän arvossa sitä, että Gustafsson on vihainen romaanin muodossa eikä esimerkiksi paisko hajupommeja (käsittääkseni laitonta) tai kuljeskele ympäriinsä vaikkapa hävyksi pukeutuneena (mielestäni mautonta).
Hups Anki, jostain syystä kommenttisi kirvoitti puheripulin! =)
:D täällä sinun blogissasi kommenteistakin voi löytyä vaikka mitä, heh. ja aivan vallaton arvostelu, taas. ihanaa kun sinä annat tulla mitä ajattelet -
VastaaPoistaminä en ole feministivegaani, joten en nyt sitten tiedä sopiiko tämä kirja minulle, tuo äärimmäisyyskin on vähän niin ja näin. kielen ja kerronnan raikkaus taas kiinnostaa.
nythän näitä kirjoja tuntuu tulevan: huora - sitä ja huora - tätä, taidan kyllästyä siihen tosi pian, mutta tämän yhden kai voisi lukea :D
hieno arvostelu, booksy! melkein sait minut kiinnostumaan tästä kirjasta, vaikka olen jo aikapäiviä sitten päättänyt, että en tee sille tilaa kirjalistoillani. tuumin, että lukemisen kannalta elämä on liian lyhyt, jotta koko ajan kannattaa kokeilla kirjoja, joista ei saa mitään irti:)
VastaaPoistaNimi on kaksijakoinen.Satu on kaunista ja unenomaista, mukavaa.
VastaaPoistaAlkuosa on taas juuri päinvastaista.
Minua tämä kiinnostaa kovasti, vaikken ole niinkään varma, tulenko loppujen lopuksi pitämään tästä. Minua ei epäilytä julistavuus tai paasaus se kun on yleensä vähintäänkin ajatuksia herättävää jos ei muuta. Mutta muuten kirja kuulostaa sellaiselta, että on vaikea yrittääkään ennustaa, miten se loppujen lopuksi itselle toimii.
VastaaPoistaAinakin kirja on herättänyt mielenkiintoisia blogijuttuja, mikä on aina hyvä merkki :)
anni.M, *grin* blogiini pätee sama periaate kuin savolaisten puheisiin, vastuu on kuulijalla/lukijalla =) (Saan sanoa näin kun olen puoleksi savolainen, heh...)
VastaaPoistaSonja, kiitos! Voin huoletta sanoa saman kuin Susalle, kokeile vähän alkua; huomaat pian kiinnostaako.
Jokke, hyvä huomio; kontrasti provosoi.
Liisa, luulen että tämä jakaa mielipiteitä, ja että voi hyvinkin riippua omasta mielialasta kolahtaako vaiko ei; minulla sattui osumaan hyvään paikkaan - ja tämä erottuu kyllä monessakin mielessä useimmista lukemistani romaaneista. Se on yleensä plussaa!
Tätä en ole lukenut.
VastaaPoistaHyvää joulua Sinulle!