keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Blogistanian Finlandia 2012: Booksyn ehdokkaat
On aika äänestää kirjabloggaajien Finlandiasta! Mikä kotimainen uutuus on bloggaajien kollektiivin suosikki? Oman listani koostaminen tuotti pientä päänvaivaa, sillä olen lukenut vuonna 2012, luokitteluista riippuen, ainakin 23 kilpailun ehdot täyttävää kirjaa. Vielä jäi lukematta neljä kotimaista uutuutta, jotka olin ajatellut ehtiä ennen äänestyspäivää. Enpä ehtinyt.
Ei voi auttaa, elämä on... kaikkia mahdollisia ei kumminkaan ehtisi lukea! Onneksi Blogistaniassa jyllää joukkovoima.
Sääntöjen mukaan osallistuvan bloggaajan tulee valita yhdestä kolmeen ehdokasta ja laittaa ne paremmuusjärjestykseen. Huoh. Seitsemän ikimuistoisinta oli suhteellisen helppo poimia joukosta, mutta kolmen kärjen muodostaminen vaati jo puristamista. Ja sitten lisää puristamista. Ja kun kolmannen kerran puristin, jätin rannalle Hietakehdon (sarjasidonnaisuus on siinä vahva), Teemestarin kirjan (harmoninen kokonaisuus jätti haikean jälkimaun), Nälkävuoden (tyylikäs esikoinen mutta aikalaisromaani taisi sittenkin olla nälkäisempi vaikka Ollikainen kertoo toimivammin tästäkin päivästä) ja vielä Prolen (en pysty edes perustelemaan).
Oikeasti, teki jo mieli huikkia muille kirjabloggaajille josko jollakulla olisi pisteitä myytävänä...
Oman niukan varantoni jaan seuraavasti:
III sija (1 p)
Hilkka Ravilo: Nimeltään Eerika
Ravilo on jotenkin niin omanlaisensa kirjailija, että hänen tuotannostaan pitäminen lienee vahvasti makuasia. Minä pidän. Kovasti. Nimeltään Eerika on yhtä aikaa väkevä ja eleetön, uskottava ja uskomaton. Aina kun luen Raviloa, maailmani nyrjähtää pikkuisen.
II sija (2 p)
Jenny Kangasvuo: Sudenveri
Harva kirja on yhtä aikaa helposti lähestyttävä ja vahvasti temaattinen. Sanoma osuu napakymppiin, kerronta toimii ja kieli on sopivasti rikasta muttei raastavan vaikeaa. Kävin pitkän jaakobinpainin kun pähkäilin tämän ja Teemestarin kirjan välillä... mutta vahva suomalaisuuden tuntu ratkaisi ottelun Sudenveren eduksi, Finlandia-kisassa kun ollaan.
I sija (3 p)
Seija Vilén: Pohjan akka
Juovuttava lukukokemus, joka sai mutisemaan tekstiä ääneen. Tunnetila on pysynyt kirkkaana mielessä. Pohjan akka on raju, raadollinen, runsas ja silti hallittu. Suomen kielen ja Kalevalan juhlaa, vietteli myös tarinaorientoituneen. Kotimaisen kirjallisuuden wow-arkkitehtuuria.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi Vilénkin on päässyt minulta unohtumaan, aion korjata tämän lukupuutteen tänä vuonna. Laitan myös Ravilon ja Kangasvuon harkintaan.
VastaaPoistaLinnea, kiva jos luet Viléniä! Itse olin hyvin ennakkoluuloinen, mutta Kalevala-teema kiinnosti niin, että oli pakko kokeilla.. ja hurmaannuin ihan. :-)
PoistaMinulla on Nimeltään Eerika lainassa kirjastosta, se tuleekin olemaan ensimmäinen Raviloni. Odotukset ovat korkella! :)
VastaaPoistaSara, toivottavasti tykkäät! En usko että Ravilo on kaikkien makuun, mutta minusta hän on vallan erikoisella tavalla omaääninen kirjailja; tulokulma kaikkeen poikkeaa jotenkin raikkaasti "valtavirrasta". (Jos sellaista nyt on.)
PoistaKiva, että Vilén sai sultakin pisteet! Multa sai yhden =)
VastaaPoistaMari, meillä on hyvä maku! ;-)
PoistaKiva kun koostit nuo rannalle jääneetkin. Kärkikolmikkosi on minulle ihan kukamikähäh mutta vaikuttaa kyllä kiinnostavalta :).
VastaaPoistaTessa, kiva että tykkäsit! Ja hyvä jos tuli uutta... "kukamitähäh", hih! :D
Poista