 |
| Kuva/kansi: Atena/Jussi S. Karjalainen |
Samalla on takaraivossa piillyt epäilys. Voiko Suomeen ylipäätään sijoittaa kauhua? Kunnollista yliluonnollista kauhua? Voiko mikään aave uskottavasti materialisoitua tänne muumimukien, järkevän denimin ja vähärasvaisen ruoan keskelle? Eikö olekin luultavampaa, että kotimainen kauhukirja kompastuu omaan mahdottomuuteensa ennen ensimmäistäkään adrenaliinipiikkiä - ja lukemisesta tulee tuskaista myötähäpeää? En lue paljon kauhua, lähestulkoon pelkästään Kingin itsensä kirjoja. Vähempi kuin hyvä ei riitä: pitää olla kiinnostavia ihmisiä ja purevia yksityiskohtia.
Huoleni oli turha. Vänskä onnistuu hyvin. Okei, Saattaja on pullollaan genren tyypillisiä klis - äsh, intertekstuaalisia viitteitä, mutta se ei haitannut ensinkään. Niitä tällaiselta odottaakin. Saattaja on tyylikäs kotoperäinen variaatio kummitteluteemasta. Nam.
Kirjan keskeinen hahmo on vanhaan kotikaupunkiinsa palaava eronnut Lilja. Sattumoisin hänen entinen lapsuudenkotinsa nykyiset asukkaat haluavat kiireellä muuttaa pois, ja Lilja pääsee palaamaan osittain remontoituun rintamamiestaloon. Lapsuuden muistot virkoavat Liljan ympärillä... ja niin virkoaa jokin muukin.
(iiks!)
Kauhuelementtien ohella kirjassa ehditään käsitellä perheväkivaltaa, äidin ja tyttären suhdetta, seurustelua, syyllisyyttä ja kotiinpaluuta; montaa kiinnostavaa teemaa siis sivutaan. Henkilöistä ja kielestä ehkä puuttuu se viimeisen päälle hiottu vivahteikkuus, johon King yltää, mutta ehdottomasti silti kehumisen arvoinen depyytti. Tunnelma käy tyydyttävän hyytäväksi.
Saattajan jälkeen voi sanoa, että osataan sitä täälläkin kummitella. Suositellaan lajityypin ystäville siis! Mutta... jos sinulla on kellari, älä lue Saattajaa siellä.
Melkein unohdin innoissani lukunäytteen, mutta ei se mitään. Tästä on näemmä pidempi pätkä luettavissa kustantajan sivuilla, täällä.
Mia Vänskä (2011). Saattaja. Atena. ISBN 978-951-796-764-8.
Arvioita:
Susa Järjellä ja tunteella-blogissa
Marjis Kirjamielellä-blogissa
Siis minäkin olen tästä yhäkin ihan innoissani! Lukiessa muuten näin tämän niin mielessäni elokuvana, harmi ettei Suomessa osata tehdä kunnon kauhuleffoja. Mutta tässä olisi kyllä aineksia jonkun jenkkiohjaajankin pöydälle sanon mä!
VastaaPoistaLinkitän sut omaani arvosteluun!
Tuolla Atenan syksyn kirjojen esittelyssä tuli muuten puhetta tämän kirjan vahvoista naisista ja heikoista miehistä. Onneksi kaikki ei kuitenkaan ollut ihan noin yksinkertaista.
VastaaPoistaEka odottamani syksyn utuus oli hyvä, seuraaaksi odottelen Sinisalon uutuutta! :)
Susa, kyllä tästä aika kaamean elokuvan saisi! Riittävästi ruumiitakin. Kuulen jo bassoefektit... :-)
VastaaPoistaMarjis, ajattelin vähän samaa, mutta toisaalta Liljassakin oli heikkoutta (välillä jopa liikaa, heh). Sinisaloa odotan minäkin innolla!
Ohoh, ihan ensin vaikutuin kirjan kannesta - pelkästään sen perusteella voisin kirja ostaa!
VastaaPoistaToinen vaikutus oli se, että kyseessä on suomalainen kirjailija. Ei tosiaan tule pahemmin mieleen suomalaisia kauhukirjoittajia.
Täytyy ehdottomasti pistää nimi ylös!
Kansi on tosiaan upea, ja sopii kirjaan erinomaisesti! Hyvä että siihenkin puoleen on panostettu tällaisen avauksen kanssa... kotimaisella kauhukirjallisuudella ei tosiaan mitään massiivista valmista yleisöä voi olla :-)
VastaaPoistaKansi on mielettömän hyvä.
VastaaPoistaTulee tosiaankin mieleen, että osataanko Suomessa tehdä kauhua kirjoittamalla, todellisuduessa sitä kylläkin tuotetaan liiankin kanssa.
Jos tämä on vaikka Johan Theorin -kauhua, ollaan jo vahvoilla.
Hm, Theorinia en ole vielä lukenut, mutta eikös hän kirjoita enemmän dekkareita? Pitääpäs katsastaa :-)
VastaaPoista