 |
| Kuva: Neiti B, tilaustyö. |
OTT: Taas oli iLelulle käyttöä. Kirjastoni kautta englanninkielisen Annan hankkiminen olisi vaatinut aikaa ja vaivaa, mutta kappas: olen ladannut itselleni jo joskus tammikuussa apsin*, johon kuuluu pääsy tuhansiin e-kirjoihin. Enimmäkseen valikoima sisältää vanhoja opuksia, joista en ole koskaan kuullutkaan, mutta joukossa on myös mukavasti Verneä ja Wellsiä, Austenia ja Wildea, Lovecraftia ja Fitzgeraldia, enemmän Shakespearea kuin ehdin lukea tilastollisen elinajanodotteen puitteissa ja niin edelleen. (Yllärilahja sille, joka arvaa mikä on ohjelman eniten ladattu kirja. Vinkki: vanha kirja, joka kiinnostaisi suurta yleisöä? Myös niitä jotka muuten lukevat vähän?)
Varsinainen asia oli tämä: nettikokoelmaan kuuluu myös 13 Montgomeryn kirjaa. Runotyttö-sarjaa ei näy, mutta parilla näpäytyksellä sain näppeihini Anna-sarjan kuusi ensimmäistä osaa. E-kirjoilla on puolensa...
Anne of Green Gables kuvaa Annan ensimmäisiä vuosia St. Edwardsin saarella. Käytän suomenkieliseen keskusteluun vakiintunutta Annaa, vaikka kirjassa seikkailee tietenkin Anne, spelled with an E. Hän on saapuessaan vahinkolapsi erikoisella tavalla: orpokodista lähetetään reippaan pojan asemesta hento, puhetta pulppuava, punatukkainen tyttö. Innosta ja onnesta pakahtumaisillaan olevaa lasta on vastassa ujo vanhapoika Matthew, joka pitää Green Gablesin tilaa sisarensa Marillan kanssa. Ei varmaan spoilaa kirjaa kenellekään jos kerron, että Anna saa pienen jännittämisen jälkeen jäädä, vaikkei poika olekaan. Montgomery kuvaa hänen kasvuaan tytöstä nuoreksi naiseksi huumorin kyllästämällä hellyydellä. Kirjan päättyessä Anna on koulunsa käynyt ja uudenlaisen elämän kynnyksellä.
Marigoldin ja Runotytön jäljiltä osasin odottaa rakkautta hehkuvaa kuvausta St. Edwardsin saaren luonnosta ja teräviä sosiaalisia oivalluksia. Mrs. Rachel was one of those delightful and popular people who pride themselves on speaking their mind, napautetaan epäkohteliaasta naisesta. Ja there is nothing more aggravating than a man who won't talk back, tuumii Marilla veljestään.
Mutta sankarittaressa ja henkilöissä on eroa. Anna ei oikeastaan muistuta Emilia paljonkaan, ellei lukuun oteta orpoutta ja nykymaailmasta katsottuna suorastaan luonnotonta tottelevaisuutta. Anna on selvästi sydämellisempi, nöyrempi ja hassumpi ja vilkkaampi.
Äh, nyt puhun pötyä. Kaikilla kolmella Montgomeryn nuorella tytöllä on ohittamaton yhteinen piirre: mielikuvitus. Anna ei tosin kehittele näkymättömiä ystäviä - hänellä on kirjassa ihan lihaa ja verta oleva sydänystävä - mutta Emilian ja Marigoldin tapaan myös Anna elää pää pilvissä. Hänellä tämä taipumus on oikeastaan vielä hallitsevampi kuin esimerkiksi Emilialla, joka kanavoi haaveksimisensa kirjoittamiseen. Hmm... englanniksi sanoisin daydreaming, mutten oikein osaa kääntää sitä.
Annaan minun oli ehkä helpompi tutustua ja kiintyäkin kuin Emiliaan tai Marigoldiin. Mietin mistä se voisi johtua, ja tulin siihen tulokseen, että ero on Matthew'ssa ja Marillassa, Annan kasvattivanhemmissa. Montgomery kuvaa Annaa paljolti myös Marillan näkökulmasta, mikä tekee hänestä minulle helpommin lähestyttävän. Siinä missä Emilia ja Marigold kohdataan suoremmin, Annaan johdattelevat sympaattisten henkilöiden tulkinnat. Marillan puritaaninen ote kasvatustyöhön piilottelee hellää sydäntä; hänen katseensa kautta kuka vain rakastaisi Annaa!
October was a beautiful month at Green Gables, when the birches in the hollow turned as golden as sunshine and the maples behind the orchard were royal crimson and the wild cherry trees along the lane put on the loveliest shades of dark red and bronzy green, while the fields sunned themselves in aftermaths.
Anne reveled in the world of color about her.
"Oh, Marilla," she exclaimed one Saturday morning, coming dancing in with her arms full of gorgeous boughs, "I'm so glad I live in a world where there are Octobers. It would be terrible if we just skipped from September to November, wouldn't it? Look at these maple branches. Don't they give you a thrill--several thrills? I'm going to decorate my room with them.
"Messy things," said Marilla, whose aesthetic sense was not noticeably developed. (140/357)Nuoren Annan hienostuneisuudessa, estetiikan tajussa, huikeassa sanavarastossa ja yleisessä hyvyydessä on jotain, mikä tuntuu vähän epäuskottavalta Annan kasvuvuosien olosuhteisiin nähden. Annan asemessa olisin itse ollut yhdentoista ikäisenä epäluuloinen, tietämätön, katkera ja pelokas. No, ehkä tiedonhaluinen mieli onnistuu oppimaan ilman koulua tai rohkaisuakin, ja onhan genetiikalla väliä mitä persoonallisuuteen tulee. Ehkei uskottavuus muutenkaan ole se oleellinen pointti, tässäkään kirjassa...
Kaikkiaan Anne of Green Gables oli minusta suoraviivaisempi ja jotenkin lämpimämpi tytön kasvukertomus kuin kaksi edellistä Montgomeryani. Juonellisesti tässä ei ole hurrattavaa, mutta eipä kai tällaisessa nilkkasukista-niskanutturaan tarinassa voikaan olla.
En ole vielä valmis julistamaan kantaani Suureen Kysymykseen: Emilia vai Anna? Ensin pitää lukea loputkin, sillä varmaan molempiin tulee aikuisuuden myötä syvyyttä. Nyt eläydyin enemmän Marillaan kuin Annaan.
Poimin Annesta vielä yhden asian, joka tuntui erityisen läheiseltä juuri nyt. Montgomery sanoo tässä kirjassa useamman kuin yhden henkilön suulla, että lapsen läsnäolo arjessa on siunaus. Siitä ammentaa iloa ja kasvua itselleenkin. Ja niin se on. Nyyh. Neidit muuttavat kotoa tällä viikolla, joten tämä osui kuin täsmäpommi. Suorastaan vetistelin kun eläydyin Marillan tunnelmiin Annan lähtiessä kaupunkiin kouluun.
Lucy M. Montgomery (alkuperäinen 1908). Anne of Green Gables. (ekirja, kustantaja ei tiedossa.)
Arvioita:
Sallan lukupäiväkirjassa
Suomenkielistä versiota ovat lukeneet mm.
Laura Lukuisa-blogista
Raisa Kirjaurakka-blogista
Minulla on ollut kaksi ensimmäista Anna-kirjaa enkuksi odottamassa hyllyssä jo tovin. Juurikin tuon samaisen lyhentely kommentin takia olen tuon yhteisniteen aikoinaan tilannut jonkun muun tilauksen yhteydessä. Mutta vielä ei ole ollut mieliala sellainen että olisi tullut tarve päästä Montgomeryn maailmaan (samoin Annan jäähyväiset-kirja on odotellut samassa hyllyssä joulusta saakka lukemista), varmaankin se ettei edellisestä Anna - ja runotyttö-kirjojen lukukerrasta ole niin kauaa, vaikuttaa tuohon niiden hyllyssä pysymiseen..
VastaaPoistaMutta joo, oli minulla asiaakin :D ihan mielenkiinnosta; huomasitko sinä tuota lyhentelyä verrattuna suomennoksiin?
Katinka, olen niin tuore kyläilijä St.Edwardin saarella, että tämä oli ensimmäinen kerta kun luin Annasta. En siis osaa sanoa!
VastaaPoistaMutta tuoreenakin Montgomery lukijana ymmärrän tismalleen mitä tarkoitat kun puhut "tarpeesta päästä Montgomeryn maailmaan" :-) Nämä ovat hyvin tunnelmallisia ja jotenkin tyynnyttäviä kirjoja...
Vähänkös on nyt hauskaa kun pääsen lukemaan nämä kaikki ihan ekaa kertaa! :D
Hyvin mielenkiintoinen kirjoitus taas, kiitoksia! En ole lukenut Montgomeryä ollenkaan englanniksi, mutta nyt tuli kyllä sellainen olo, että pitäisi.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että olen Annan puolella, mutta se olisi epäreilua Emiliaa kohtaan, kun en ole lukenut hänestä suunnilleen vuosikymmeniin. Ehkä me kaikki päästään tänä syksynä Montgomeryn maailmaan, toivottavasti! :)
Tsemppiä talon tyhjentymisen kanssa. Varmaan erikoinen fiilis, kun muuttavat nuorina ja samanaikaisesti. Ehkä ehdit sitten lukea niitä runoja? ;)
Tuosta "apsista" tulin kommentoimaan, että meillä apsi on yhtä kuin ABC-huoltoaseman maskottiapina :D Ja siis se on sen apinan yleinenkin nimi toki, ei meidän keksimä.
VastaaPoistaMeillekin Apsi on tuttu nimenomaan ABC:ltä. Hetken ihmettelinkin mikä apina tähän juttuun on haudattuna ;) Taas sitä sivistyi tekniikan suhteen :)
VastaaPoistaVoisiko ohjelman eniten ladattu kirja olla A.A. Milnen Winnie The Pooh? Taisi ainakin joskus olla yksi ladatuimpia :--)
VastaaPoistaMinä aloitin Anna-kirjani suomeksi, joten luen ne suomeksi myös loppuun, mutta ehdottomasti haluan lukea ne myös englanniksi joskus!
Jenni, kiitos! Kieli ei ole mitenkään kamalan vaikeaa. Vaikka joidenkin sanojen käyttötapa on vähän muuttunut viime vuosisadan alkupuolelta, en usko tuottaisi vaikeuksia.
VastaaPoistaJa kyllä tässä pientä eroahdistusta on! Onneksi varmaan käyvät vielä jonkin aikaa viikonloppuisin kotona! Jos hiljaisuus alkaa ahdistaa, möykkään sitten itse - tai luen niitä runoja...
Susa ja Villasukka, voihan hurja - sattumoisin en ole ikinä kuullut että apsi voisi tarkoittaa apinaa! Mikä synonyymipari :D
Laura, hyvä veikkaus! Mutta kyseessä on vielä vanhempi teos, ja vähän vanhemmille tarkoitettu ;-)
Mahtava kirjoitus ja erityisen mielenkiintoista on lukea tätä, koska sinulla ei ole lapsuusmuistoja näistä kirjoista. Minäkin olen joskus pohtinut ristiriitaa Annan olemuksen ja orpokotihistorian varalta, mutta "kärsivät lapsipäähenkilöt" taitavat kautta aikojen noudattaa tätä kaavaa. Harry Potter on ihan samanlainen - Dursleyn perheen kasvatusmetodit kuvataan niin kamaliksi, että kaiken järjen mukaan Harryn pitäisi olla todella arka ja alistettu, sen sijaan että hän on reipas ja rohkea.
VastaaPoistaAivan mahtavaa että iPadiin olet saanut tuollaisen pläjäyksen kirjoja ilmaiseksi ja tuosta vaan! Lukulaitekuumeeni kasvaa...
Minä veikkaan että suosituin kirja on ollut Raamattu.
Ja aivan ihana piirroskuva! Täytyy toivoa, että Neidit tulevat oikein usein pesemään pyykkejään tai syömään jääkaappia tyhjäksi... ;)
Vihjeiden perusteella minulle tuli ladatuimmasta kirjasta mieleen Kamasutra.
VastaaPoistaAnna-sarjan ensimmäisessä osassa minua aikuisiällä hiukan pitkästyttää kommellusten suuri määrä. Niiden määrä kyllä vähenee huomattavasti myöhemmissä Annoissa.
Marillan rakkaus Annaa kohtaan on todella sydämeenkäyvästi kuvattu. Ja hyvä huomio tuo, että se on juuri se piirre, mikä tekee Annasta niin rakastettavan.
Meilläpäin itse ABC:tä sanotaan Apsiksi. "Mennään Apsille" jne. :D
VastaaPoistaPitäisi ehkä kokeilla Annaa enkuksi, kun kieli ei vaikuta kauhean vaikealta?
Salla, olet oikeassa tuossa kärsivien enkelilasten asiassa :-) Päinvastainen esimerkki taas on Sarah Crew (Pikku prinsessa); hänen odottaisi olevan pilalle hemmoteltu hirvitys mutta ei...
VastaaPoistaVälitän piirroskehun Neiti B:lle, hän ilahtuu :-)
Raamattu oli hyvä veikkaus mutta väärä - Liisa keksi sen oikean. Palvelun eniten ladattu kirja on The Kama Sutra of Vatsayayana, Sir Richard Francis Burtonin käännöksenä!
Toisella sijalla komeilee Huckleberry Finn ja kolmannella Sun Tzun Art of War - tästä voisi saada oudon kuvan Apple-käyttäjien sielunmaisemasta... ;-)
Laita Liisa osoitteesi tulemaan sähköpostilla niin muistan sinua pienellä yllärillä ensi viikolla!
Niistä kommelluksista vielä, olihan niitä aika paljon, mutta minä oikeastaan pidin niistä. Välillä tulivat Lotta-kirjat mieleen, vaikka tyylilaji on tietty ihan toinen.
Anki, ei se minusta kauhean vaikeaa kieltä ole, anna palaa vain! Jokin sana voi jäädä ymmärtämättä mutta enimmäkseen teksti on hyvin yleiskielistä. Ainakin minä tunnun kyllä saavan vähän jotain ekstraa Montgomeryn kuvauksista englanniksi; hän osaa valita sanat niin että välillä kieli oikein soi... "gorgeous boughs" ja niin pois päin.
Hei, todella taitava piirros neiti B:ltä! Ajatuksia herättävä on kirjoituksesi ja palaan tähän tematiikkaan vielä myöhemmin, kun saan omat lukukokemukseni kirjoitettua Annasta ja Emiliasta. Lukematta on vielä viimeinen Anna, joka ilmestyikin vasta viime vuonna.
VastaaPoistaHuomasin Guttenbergistä, että Runotyttöjä ei sieltä saa englanniksi, vai sanoinko tästä jo aikaisemmin. Veikkaan, että tekijänoikeudet ovat vielä voimassa.
Sara, kerron Neidille :-) Kiva tietää että sinulta on tulossa juttua Annasta ja Emiliasta, mahtavaa!
VastaaPoistaKurkkasin minäkin gutenbergiä, ja huomasin että siellä on samat Annat kuin apsissanikin; vuoden 1920 jälkeen julkaistut puuttuvat. Runotytöt ovat nekin muutaman vuoden tuoreempia, joten luultavasti olet oikeassa siinä, että kyse on jostain tekijäinoikeuskommervenkistä.
Oho, oliko tuo ladatuin kirja tosiaan Kamasutra? :) Minäkin olisin veikannut Raamattua. Sekin lie aika kärjessä.
VastaaPoistaVarmasti on vaikea sanoa, että Anna vai Emilia. Se onkin suuri kysymys. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että Anna. Hän on jotenkin oikeampi ja sarjan edetessä aikuis- ja jopa keski-ikävuosiin (mm. vasta viime vuonna suomennettu Annan jäähyväiset), saa Annakin tummempia sävyjä.
Voimia omiin kotielämänmuutoksiinne! Teillä neidit muuttavat pois kotoa. Meillä taas esikoisella alkaa vasta eskarivuosi - sekin tuntuu haikealta. Vaikka lapsi on vielä pieni, niin esikoulu on askel isompien maailmaan.
Olipa kiva lukea Annasta vähän erilasita - meitä lapsuusmuistelijoita ja muita haaveilijoita on riittämiin. :)
VastaaPoistaMinä olisin veikannut jotain Da Vinci -koodiin liittyvää, mutta kun en ole lukenut sitä, en ole varma, luetaanko siinä raamattua. Ehkä joo. :)
Ja voi, mikä elämänmuutos. Tsemppiä siihen! On varmaan melkosien haikeaa.
Katja, piti oikein tarkistaa: Raamattukin löytyy kokoelmasta, mutta Kamasutra on suositumpi! Öh, tulkitaan tätä vaikka niin että kaikilla on jo Raamattu kotona paperiversiona :-)
VastaaPoista(Onneksi Annan ja Emilian välillä valitseminen on win-win skenaario: suklaata vai toffeeta? Hmm...)
Ja komppaan sinua täysin tuossa esikouluasiassa! Siitä se alkaa... Pitää ihan oikeasti purra hammasta ja muistuttaa itselleen, että lapset ovat lainassa vain; kuuluvat itselleen eikä äidille. Argh.
Ilse, kiitos! On välillä vähän erikoinen olo kirjoittaa näistä monille niin rakkaista kirjoista. Ei voi mitään, aikuinen vain lukee toisella tavalla kuin ahmimisikäinen.
Ja kiitos empatiasta! Yritän kovasti olla (vain) ylpeä neideistä, jotka reippaina lähtevät Suureen Kaupunkiin. Olisivat tietysti voineet vielä muutaman vuoden odottaa... mutta luultavasti sanoisin samaa vielä muutaman vuoden kuluttuakin :D