Mainitsin taannoin, että pari tietokirjaa on kesken. Tämä oli toinen. Nyt sain pienellä ponnistuksella luettua loppuun, vaikka oudon skitsofreninen olo alkoi olla viimeisellä kolmanneksella olla. Nyt pitää nimittäin kehua ja mollata samaa kirjaa.
Digitaalinen markkinointiviestintä vastaa (takakannesta päätellen) seuraavaan kysymykseen:
Miten digitaalisen markkinointiviestinnän avulla
säästetään kustannuksia, lisätään myyntiä ja kasvatetaan markkinaosuutta?
- vastata kysymyksiin, mitä markkinointiviestintä nykypäivänä on, miksi markkinointiviestintä on tärkeätä ja miten markkinointiviestintää toteutetaan menestyksekkäästi
- antaa lukijalle konkreettisia valmiuksia markkinointiviestinnän käytännön toteuttamiseen digitaalisessa markkinointiviestinnän ympäristössä
Karjaluoto osaa asiansa. Kirjan ensimmäiset kaksi osaa Markkinointiviestintä muutoksessa ja Markkinointiviestinnän instrumentit ovat varmaan paras lukemani lyhyt esitys integroidusta markkinointiviestinnästä. Soveltuu hyvin vaikka aloittaville markkinoinnin opiskelijoille. Minun makuuni mukaan on poimittu oikeita asioita, teksti on tiivistä ja kriittistäkin, esimerkeissä on järkeä.
Lue siis sivut 10 - 94 niin olet pienellä panostuksella kärryillä kaikista integroidun markkinointiviestinnän peruspalikoista. Peukut tälle!
Ja osaahan Karjaluoto asiansa niissä jälkimmäisissäkin osissa. Mutta Mediat ja medioiden käyttö on jo huomattavasti heikommin tasapainotettu, sillä tässä vaiheessa digitaalinen (sähköinen + vuorovaikutteinen) media alkaakin saada enemmän tilaa. Televisioon uhrataan 2 sivua... ja matkapuhelimiin (anteeksi, siis mobiiliin) 36 sivua.
Okei, kirjan nimihän on Digitaalinen markkinointiviestintä, joten ehkä tämä on reilua. Ja kieltämättä esimerkiksi hakukoneoptimointia, mediapeittoa ja digitaalisen markkinoinnin tavoitteenasetteluja käsittelevät osat ovat perinpohjaisia ja havainnoillisia.
Mutta. Jos tämä on kirja digitaalisesta markkinointiviestinnästä, miksi ihmeessä integroidun markkinointiviestinnän yleiskysymyksille on uhrattu kaksi kolmasosaa kirjasta? Ja onko todellakin niin paljon yritysjohtajia, jotka eivät tunnista sanaa segmentointi, mutta lukevat kiinnostuksella CPM-arvoista ja selektiivisyysindekseistä?
Viimeisessä osassa (Teollisuusyritysten näkemyksiä digitaalisesta markkinointiviestinnästä) Karjaluoto repäisee sitten kahleensa irti ja vapauttaa sisäisen tutkijansa. Lukija saa kastautua DECCMAC-tutkimushankkeen tuloksiin, pohtimaan mm. sitä miten asiakasyrityksen vihreys, eli taso, jolla asiakasyritys arvioi omaa toimintaansa ja tuotantoansa ympäristön ja ympäristöystävällisyyden näkökulmasta, vaikuttaa markkinointiviestinnän eri keinojen tehokkuuden arviointiin (s. 200). Tämä siis kirjassa, jonka sivulla 23 muistutetaan, että [m]arkkinointiviestinnän toteuttamiseen tarvitaan vähintään kaksi osapuolta: markkinoija/viestijä sekä kohderyhmä eli viestinnän vastaanottaja.
Ei voi mitään, minulle tämä kirja oli kokonaisuutena pettymys. Todella harmittaa sanoa tämä, sillä Digitaalisesta markkinointiviestinnästä olisi saanut, pienellä editoinnilla, kolme fiksua lyhyempää tekstiä: digiajan integroidun markkinointiviestinnän perusteet + käytännön digitaalisen markkinoinnin suunnittelu + kansantajuistettu tutkimusraportti.
Yksiin kansiin pakattuna? Markkinoinnin kirjaksi tämä on terapian tarpeessa, siinä määrin on kohderyhmä katveessa. Vaikka fanitan Karjaluodon mainioita case-esimerkkejä ja teoreettista silmää, en osaa kuvitella ketään, jolle suosittelisin Digitaalista markkinointiviestintää, ainakaan ostettavaksi ja kokonaan luettavaksi.
Kannattaa lainata kirjastosta, poimia vain palat jotka kolahtavat.
Tuosta tulee mieleen sellainen itsearvioiva ajatus, että olen vähän hölmö tai paljon laiska, kun ylipäätään ostin paperisen kirjan digitaalisesta markkinoinnista. Julkaisusta on kulunut puolitoista vuotta ja teksti alkaa nyt jo vähän vanheta. Ehkä pitäisi ahkerammin etsiä netistä tuoreita aineistoja ja selata vaikka journaaleja. Mutta toisaalta kotimaiselta kustantajalta ja kotimaiselta kovan tason kirjoittajalta saa tietynlaisen laatutakuun sisällölle; ei tarvitse niin miettiä tietojen luotettavuutta. Koskas päästäisiin sähköiselle puolelle?
En tainnut tammikuussa sähkökirjastoja kaivatessani asiaa riittävästi miettiä, mutta nyt syntyi äkkiä huikea himo sellaisiin oikeasti sähköisiin tieto- ja oppikirjoihin, joita voisi päivittää yhtä näppärästi kuin iPadin ohjelmistoja... ja ehkä vähän halvemmalla? Lukion oppikirjojen hankinta on kotitalouden tasolla pahimmillaan ihan Kreikan pelastusoperaation mittakaavassa.
Heikki Karjaluoto (2010). Digitaalinen markkinointiviestintä. Esimerkkejä parhaista käytännöistä yritys- ja kuluttajamarkkiointiin. Docendo. ISBN 978-951-0-36091-0.
Arvioita:
Kirjaplaneetta-blogissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.